Yhdenvertaisuus kansainvälisessä urheilujärjestötoiminnassa on ollut vitsin aihe siellä toimivien suomalaisten parissa. Julma vitsi. Vitsi, joka nauraa häirintää kokeneiden kustannuksella.

Olen ollut reilut neljä vuotta mukana kansainvälisessä urheilujärjestötoiminnassa. Olemme pohjoismaisten kollegoiden kanssa ivallisesti kutsuneet kattojärjestöjä setäkerhoiksi ja itämafioksi. Enemmistövalta esimerkiksi EUSA:ssa (Euroopan opiskelijaurheilun kattojärjestö) on Itä-Euroopan mailla ja heidän johtajillaan, jotka nyt sattuvat olemaan vanhoja miehiä. Juhlapuheissa johtajat ylpeilevät kuinka häirintään puututaan ja yhdenvertaisuus on tärkein arvo. Kokemus valitettavasti kertoo muuta.

Vuonna 2018 tapahtui vakava häirintätapaus suurissa urheilukisoissa. Sen sijaan, että EUSA olisi käsitellyt asian se lakaistiin maton alle. Vaadimme toimia ja kun niitä ei näkynyt veimme asian julkisuuteen. Muutama kuukausi tästä oli vuorossa EUSA:n liittokokous. Siellä hallitus ja puheenjohtajat ripittivät meidän puheenjohtajaamme. Asetelma ei voisi olla kuvainnollisempi. Vanhojen tapojen vanhat miehet haukkumassa vanhoihin tapoihin kyllästynyttä nuorta opiskelijaa. ”Likapyykki pestään perheen kesken!” Näin jyrähti hallituksen puheenjohtaja.

Kun likapyykki urheilujärjestöissä pestään perheen kesken se tarkoittaa, että syylliset sekä liitto puhdistuvat ja uhrit saavat niskaansa likavedet.

Suomessa asiat ovat toisin. Näin uskottelemme pohjoismaisille kollegoillemme ja he uskottelevat samaa meille. Jos me olisimme vallassa, ei tuollaisia tapahtuisi. Meillä ollaan avoimia ja meillä on säännöstöt miten toimitaan. Itsepetosta parhaimmillaan minkä Olympiakomitean puheenjohtaja Vapaavuori, toimitusjohtaja Mikko Salonen ja varapuheenjohtajat Susanna Rahkamo sekä Sari Multala osoittivat.

Olympiakomitean puheenjohtajavaalien paneelissa lokakuussa 2020 Vapaavuori, Rahkamo ja Multala kertoivat kuinka tärkeää häirintään puuttuminen on ja miten näitä tapauksia pitää tuoda esille, koska Olympiakomitea toimii myös roolimallina. Nyt siellä toimittiin vanhojen tapojen roolimalleina. Vapaavuori myös sanoi, että häntä häiritsee miten urheiluyhteisö yrittää kiistää ja vastahakoisesti käsittelee häirintää.

Olympiakomitea ja sen johto on saanut tästä salailusta ja valehtelusta suuren kolahduksen uskottavuudelleen puhua häirinnästä urheilussa. Tämän vuoksi toivon, että uudet johtajat saavat mahdollisuuden korjata tilanteen. Ehkä jo tätä kirjoittaessani puheenjohtajisto yhdessä toimitusjohtajan kanssa ovat tehneet oikeat johtopäätökset. Tai sitten siellä arvotaan, kuka on tämän tarinan Kari-Pekka Kyrö.