Tuleva viikko menee vääpeli Rantahalvarina metsäleirillä. Kertausharjoitusten ajankohta ei ole kampanjoinnin kannalta paras mahdollinen, mutta kun isänmaa kutsuu niin flyerien jako saa jäädä.
Olen upseeriperheen vesa. Vanhempani työskentelivät Heikkilän ilmatorjuntarykmentissä, jossa rakkaus roihahti. Saan siis kiittää puolustusvoimiani olemassaolostani. Nuorempana suunnittelin myös upseerin uraa, mutta ammattisotilasurani jäi lopulta yhteen rauhanturvakomennukseen Itä-Afrikassa.
Puolustuspolitiikka on siis lapsesta lähtien ollut läsnä elämässäni. Se on näkynyt positiivisempana suhtautumisena sotilaalliseen liittoutumiseen ja Natoon. Samalla tiedostaen, että mikään polku ei ole ohdakkeeton. Kun useat valtiot useilla intresseillä pyrkivät konsensukseen ei se ole ongelmatonta. Maistiaisia olemme saaneet Turkin ja Unkarin suunnalta jo ennakkoon.
Tässä puolustuspoliittiset teesini.
- Puolustusmenot. Nyt tulee päivittää Ukrainan sodasta saatujen oppien mukaisesti kalustoa ja koulutusta, mutta suuria määrärahojen nostoja en sen jälkeen kannata. Naton tavoitteessa rahankäytön suhteen jo olemme, jos mukaan lasketaan piilokulut asevelvollisten opiskelujen ja työurien lykkäytymisestä.
- Miesten asevelvollisuuden sijaan yhteinen kansalaispalvelu. Koko ikäluokkaahan ei ole järkeä kouluttaa aseelliseen maanpuolustukseen, eikä pitää koulutuksessa yhtä pitkää aikaa kuin nykyisessä mallissa. Sen sijaan siviilipalveluksen lisääminen ja esim. kriisinhallinnallinen koulutus tukee kokonaistavoitteita paremmin ja varmistaa mielekkään palveluspaikan useammille.
- Kriisinhallinnan kehittäminen vaikuttavammaksi ja vahvassa yhteistyössä humanitaarisen toiminnan sekä rauhanvälittämisen kanssa.
Ps. Kuten kuvasta näkyy, niin lelut olivat myös hieman erilaisia naapurin lapsien leluihin verrattuna.
Recent Comments