Kesän ensimmäinen kirja tuli luettua juhannuksena. Kyseessä oli hallitusohjelma. Yleisesti juoni on hyvin erilainen kuin edellisessä osassa. Jos edellinen osa keskittyi tarjoamaan kaikille kaikkea, niin tämä osa keskittyy minuun, keskiluokkaiseen turvattua elämää elävään keski-ikäiseen. Minun elämäni helpottamiseen muiden kustannuksella.

Haluan antaa kaikille kirjoille mahdollisuuden. Jos tämä kirja kasvattaa kakkua kaikille jaettavaksi ja Suomesta paremman paikan elää, lupaan antaa arvostusta tekijöille. Minulla on asiasta epäilykseni, mutta todistakoot seuraavat vuodet toisin. Onhan aivan sama kuka siinä onnistuu, kunhan siinä onnistutaan.


Haluan seuraavaksi esitellä kirjasta kolme hyvää, kolme huonoa ja kolme en tiedä mitä mieltä olen tekstinpätkää. En keskity niihin kohtiin, joista mediassa on paljon pauhattu, vaan nostan pienemmälle huomiolle jääneitä kohtia.

Huonoa proosaa:

  1. Fosforiasetuksen karjanlantapoikkeuksesta tehdään pysyvä. Alkujaan tämä oli poikkeus, joka loppuu vuonna 2025. Pysyvänä se ei kannusta vähentämään karjatilojen ravinnekuormaa vesistöihin. Lisää sinilevää sitten.
  2. Poistetaan turvapaikkapuhuttelupöytäkirjan läpikäynti hakijan kanssa. Samalla tavoitteena on siirtää turvapaikkaprosessin painopiste turvapaikkapuhutteluun ja vahvistaa turvapaikkapuhuttelussa esitettyjen perusteiden merkitystä menettelyssä. Tämä lisää virheiden määrää päätöksissä.
  3. Hallitus vaikuttaa siihen, että lajit siirretään lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta. Hallituksen ei kuulu määritellä mikä laji on uhanalainen ja mikä ei.

Hyvää proosaa:

  1. Vahvistetaan psykoterapiapalveluiden saavutettavuutta uudistamalla psykoterapeutti­koulutusta kaksiportaiseksi ja säätämällä ensimmäisen portaan koulutus maksuttomaksi. Psykoterapeutteja tarvitaan lisää ja koulutuksen halventuminen on hieno asia.
  2. Junien tietoliikenneyhteyksien nopeutta ja toiminta­varmuutta edistetään. Tämä on kaikkien junissa työskentelevien tai sitä yrittävien mieleen.
  3. Hallitus mahdollistaa oppivelvollisuuden suorittamisen myös työpajatoiminnassa. Tilanteessa, jossa nuoren oppivelvollisuuden suorittamisen edellytykset ovat heikot on työpajatoiminnalla ehdottomasti paikkansa.

En tiedä miten päin olisin proosaa:

  1. Seurataan perhevapaauudistuksen vaikutuksia ja kehitetään järjestelmää edelleen niin, että se huomioi lapsen edun, parantaa vanhemmuuden ja työelämän tasa-arvoa, lisää perheiden valinnanvapautta… Hallitus lupaa jatkaa työtä perhevapaiden tasaisemman jakautumisen puolesta, mutta samalla ohjelmasta löytyy kohta, jossa lisätään perheiden valinnanvapautta. Kun perheet saavat valita vapaasti, ei tasa-arvo toteudu.
  2. Asetetaan hankintalakiin lähtökohtainen velvoite kilpailutuksen uusimiseen, jos kilpailutuksessa on vain yksi tarjoaja. Kuntapuolella tulee jatkuvasti vain yksi tarjoaja. Tämä nostaa kustannuksia ja siten on hyvä muutos. Kilpailutusten uusiminen taas hidastaa asioiden etenemistä ja tuo lisätyötä hallintoon.
  3. Hallitus vahvistaa kiusaamisen uhriksi joutuneen oppilaan oikeusturvaa sekä mahdollisuutta jatkaa omassa koulussaan. Luonnollisesti hyvä asia, mutta kiusatulla on tietysti jo mahdollisuus jatkaa omassa koulussaan. Kiusaajan siirtäminen on myös periaatteessa mahdollista lain mukaan, mutta kirjaus on hyvin lavea.

Kun tässä kirjassa itse kuulun sankareihin, niin kuka sitten on se vihollinen joka saa turpaan ja kovaa? No Suomen luonto. Sitä vedetään kölin alta kaunein sanankääntein. Sille luvataan omassa osiossaan vaikka mitä kivaa, mutta jokaisessa sivulauseessa se saa iskuja palleaan.

Aurauslunta ei saa enää kaataa vesistöihin, mutta samalla lantaa saa levittää oman mielen mukaan pelloille kasvattamaan ravinnekuormaa vesistöihin. Myös turvemaiden käyttöä lisätään.

Metsien monimuotoisuuden parantaminen mainitaan monessa kohtaa, mutta samalla hakkuumääriä kasvatetaan ja ympäristölupakäytäntöjä helpotetaan.

Luonnonsuojeluun ja luontomatkailuun innostetaan, mutta samalla luonnonsuojelusta tehdään maanomistajille vapaaehtoista. Miten kävi soiden suojelulle viimeksi, kun se oli vapaaehtoista?

En anna tälle kirjalle arvosanaa, sillä en vielä ole varma onko sen tyylilaji kauhua vai romantiikkaa. Se selviää ajallaan.