”Optimistinen arvio olisi se, että jätevesien purkualueelle syötetty sulfaatti sekoittuisi meriveteen, joka kulkeutuisi hapellisissa oloissa avomerelle eikä välttämättä aiheuttaisin suuria haittoja rannikkoalueella.” Tämä on lainaus uutisesta Haminan akkumateriaalitehtaan ympäristöluvasta. Samoin seuraava Aluehallintoviranomaisen lausunto ympäristöluvasta. ”Avin mukaan sulfaattipäästöistä ei aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista”.

Olemme siis perinteisessä tilanteessa, jossa ympäristö usein on. Pieni ympäristön pilaantuminen tai haitta on ok ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Itämeri on jo entuudestaan niin huonossa kunnossa, että eihän me sitä edes huomata, kun sitä vähän vaan pilataan lisää. Mutta kun on niitä tahoja, jotka pyrkivät pelastamaan Itämeren. On komissioita, säätiöitä, suojelusopimuksia, toimintaohjelmia ja meitä Itämeren käyttäjiä, jotka toivovat, että kesällä voisi ilman sinilevää uida. Saati se eliöstö, jolle kysymys on selviytymisestä. Tuntuu surkuhupaisalta, että valtio vetää Itämeren suhteen köyttä sen molemmissa päissä. Suojelee ja ”vähän” pilaa.

Vertailun vuoksi asioita, joiden yhteydessä emme kuule perusteltavan, että ei se haittaa jos vähän tilanne heikkenee. Vähennämme päihdepalveluita kaupungissa, mutta se vain vähän lisää ongelmakäyttäytymistä asuinalueellasi. Suurensimme ryhmäkokoja alakoulussa, koska se ei merkittävästi heikennä oppimistuloksia. Leikkaamme puolustusmenoista, koska se ei välttämättä heikennä suuresti maanpuolustusta.

Jotta tämä teksti ei ole pelkkää valitusta, on myös olemassa ratkaisuja. Yksinkertaisin on vaatia käyttämään teknologiaa, jolla jätevesi puhdistetaan ammoniumtypestä. Toisena vaihtoehtona on, että tehdas kompensoi päästönsä peltojen fosforin valumisen vähentämiseksi kehitettyjä toimia tukemalla.