Inkluusio opetuksessa – hyvä vai paha?

Tässä Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n vaalikonetta täytellessä nousi tämä kysymys mieleen ja en osaa antaa siihen vastausta.

Inkluusiolla tarkoitetaan suurin piirtein yhteistä koulua kaikille, missä ei ole erillisiä erityiskouluja ja erityisluokkia. Ajatuksen tasolla kannatan ehdottomasti, mutta nykyisillä koulutusresursseilla olen epäileväinen. Haasteena on, että oppimislähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Niihin vaikuttavat toki oppimisvaikeudet, oppilaiden kielitaito jne., mutta suurimpana tekijänä on oppilaiden mahdolliset käytöshäiriöt. Jos samalle luokalle tulee useampia käytöshäiriöisiä oppilaita, on opettajan kyky opettaa ja jaksaa työssään koetuksella.

Erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden siirtyessä yleisopetusluokkiin, tulisi ainakin resurssien (erityisopettaja, koulunkäyntiavustajat) siirtyä mukana. Valitettavasti erityisluokkien ja -koulujen vähentämisellä on usein vain pyritty säästämään resursseja. Tästä on väännetty kasvatusalalla jo useampi vuosi. Itse opetin erityiskoulussa, jossa inkluusio näkyi siinä, että jaettiin sama koulurakennus. Siksi kysynkin tätä kautta apua, että millaisia kokemuksia teillä on? Miten inkluusio saataisiin toimimaan? Saadaanko se?