Opettaminen tuntui parhaimmillaan siltä, että olit Ruisrockin rantalavalla vetämässä suurinta hittiäsi. Oppilaat kuuntelivat jokaista sanaasi herkeämättä, esittivät kysymyksiä ja halusivat oppia. Pahimmillaan opettaminen tuntui siltä, että olet vuotavassa veneessä keskellä ulappaa ja yrität selvitä rantaan.
Näitä kahta tunnetta selittää usein opetuksen resurssit. Luokissa on aina ollut erilaisia oppijoita ja oppilaita, jotka vaativat enemmän huomiota kuin toiset. Mutta siinä vaiheessa, kun opettajan aika ei riitä kaikille oppilaille, ollaan tilanteessa, jossa äyskäröidään toisella kädellä ja toisella soudetaan.
Koulutus on yksi teemoistani opettajan ja oppimisvaikeusjärjestötyön taustan vuoksi. Mikäli koululla ei ole tarpeeksi opettajia, erityisopettajia, koulunkäyntiavustajia jne. opettajat palavat loppuun. Samalla oppilaat eivät saa laadukasta opetusta ja riskit syrjäytymisestä kasvavat.
Mielestäni koulutukseen panostaminen on opetushenkilöstöön panostamista. Jatkuvat uudistukset kouluissa ja opetuksessa eivät takaa koulutuksen laatua, hyvinvoivat opettajat takaavat.
Kuva: Lari Anttonen
Recent Comments