Ukrainan sota vaikuttaa kouluihin ja päiväkoteihin myös Helsingissä

Ukrainan sota on jo vaikuttanut Helsingin varhaiskasvatukseen sekä perusopetukseen ja tulee vaikuttamaan mitä kauemmin sota jatkuu. Mitä kaikkea toimialalla on tehty ja tulisi tehdä?

Sodan sytyttyä Helsingin kaupunki perusti nopeasti kriisiryhmän. Kriisiryhmän tehtäviin kuuluvat sotaa pakenevien ukrainalaisten vastaanotto, kaupungin oman valmiuden korottaminen sekä Ukrainaan suunnattava humanitaarinen apu. Toimialan sisällä on myös alettu valmistautua. Korona-aika päivitti toimintamalleja kriisin sattuessa, joten jos jotain hyvää siitä oli, niin nyt valmius toimia on parempi.

Sota on koskettanut kaikkia suomalaisia, mutta erityinen vaikutus sillä on lapsiin. Neuvostoliiton hajotessa olin kahdeksanvuotias. Tuolloin puhuttiin tulevaisuuden epävarmuudesta ja sodan uhasta. Muistan sen vaikuttaneen todella paljon itseeni. Isäni oli upseeri, joten pelkäsin isäni joutuvan sotaan. Näin myös jatkuvasti samaa unta, jossa pakenin rivitalomme katolle yöllä katsomaan palavia taloja ja katselemaan lähestyvää sotajoukkoa. Se marssi samalla tavalla kuin Venäjän voitonpäivän paraatissa. Tätä uhkaa ei tuolloin käsitelty koulussa eikä vanhempieni kanssa.

Pelkoa ja ahdistusta pystytään parhaiten helpottamaan puhumalla. Helsingissä kasvatuksen ja koulutuksen toimiala lähetti muutama päivä sodan syttymisen jälkeen viestin vanhemmille, miten kouluissa ja päiväkodeissa sodan aiheuttamaa huolta käsitellään.

Sota vaikuttaa kouluissa venäläistaustaisiin lapsiin. Helsingin väestöstä vuoden 2020 lopulla reilu 19 000 oli venäjää äidinkielenään puhuvia. Tätä kirjoittaessani en ole kuullut juurikaan kouluissa tapahtuneen kiusaamista ja syrjintää. Henkilökunta on erityisen tarkkana ja heitä on ohjeistettu välittömästi puuttumaan. Aikuisten tehtävänä on mahdollistaa kaikille turvallinen arki. Toisaalta en tässä tapauksessa usko, että ohjeistaminen on edes tarpeellista, sillä meillä on erittäin pätevä henkilöstö päiväkodeissa ja kouluissa.

Sodan pitkittyessä ukrainalaispakolaisten määrä kasvaa. On vaikea sanoa paljonko Helsinkiin tulee uusia lapsia. Suomi ei Venäjän rajamaana ehkä ole se ykkösvaihtoehto pakolaisille. Siitä huolimatta päiväkoteihin ja kouluihin on tulokkaita. Heille tulee mahdollistaa hyvä opetus ja hoito. Erityisesti varhaiskasvatus on jo tiukoilla henkilöstön kanssa. Siksi tuntemani vihreän ehdotus Ukrainasta pakenevien opettajien ja lastenhoitajien hyödyntämisestä apuna oli hyvä. Tästä esimerkkinä on Bidi bidin pakolaisleirit luoteisessa Ugandassa. Siellä Etelä-Sudanista ja Kongosta paenneet opettajat olivat todella merkittävä osa hyvän opetuksen mahdollistamisessa. Leirien ulkopuoliset paikalliset yrittivät jopa saada lapsiaan näihin kouluihin.

Asia johon tulee puuttua on mahdollinen disinformaatio ja radikalisoituminen. Propagandakoneistot jylläävät täyttä häkää. Lapset ja nuoret ovat herkässä kehitysvaiheessa ja alttiita sosiaalisille vaikutuksille. Siksi on tärkeää, että kouluissa ja myös päiväkodeissa kuunnellaan millaisia mielipiteitä sodasta lapsilla on, ja mitä lähteitä he käyttävät. Heille on hyvä suositella luotettavia lähteitä, jos he ovat asiasta kiinnostuneita ja etsivät itsenäisesti tietoa.

Radikalisoitumisen estämiseen oli oikeusministeriöllä jaossa erityisavustusta vuodelle 2022. Helsingin kaupungille myönnettiin 85 500 euroa hankkeeseen, minkä tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten kanssa toimivien kasvattajien ja ohjaajien tietoisuutta ja osaamista radikalisoitumiseen johtuvista syistä ja seurauksista. Tätä haettaessa Ukrainan sota ei ollut vielä puhjennut.

Edessä on vielä vaikeita aikoja. Tämä lienee sanomattakin selvää, mutta meidän aikuisten on mahdollistettava mahdollisimman hyvä arki kaikille lapsille. Tukekaamme toisiamme ja erityisesti ukrainalaisia.